Lempeiden ihmisten vallankumous: Johannes eduskuntaan! Vaalinumero: 379.

Keskellä on hyvä olla.

Isoisäni isä, Matti Oskari Lahtela, oli pitkäaikainen Maalaisliiton kansanedustaja vuosina 1930-1958. Hänen jalanjäljissään kulki isoisäni Olavi Lahtela, joka kuoli sairaskohtaukseen eduskuntatalon puhujakorokkeella 29.12.1968. Olavi toimi Maalaisliiton kansanedustajana kymmenen vuotta. Isäni, kirjailija Markku Lahtela, pyrki Keskustan ehdokkaana eduskuntaan 1970-luvulla. Voisi sanoa, että keskustalaisuus virtaa suonissani.

Puolue, Suomi ja elämänmeno ovat aivan erilaiset nyt kuin mitä isieni aikoihin. Keskusta on historiansa isoimmassa kriisissä—niin kuin on yhteiskuntammekin. Minua on aikaisempina vuosina kosiskeltu politiikkaan eri puolueiden taholta, mutta olen kohteliaasti kieltäytynyt. Kriisiajat ovat paljastaneet yhteiskuntamme haurauden: Lasten ja nuorten pahoinvointi on kasvanut hälyttävästi. Monet yksinhuoltajaperheet ja eläkeläiset ovat tiukilla. Pienyrittäjät, luovien alojen työntekijät ja pätkätyöläiset ovat ajautuneet taloudelliseen sekä henkiseen ahdinkoon. Addiktiosairaudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja vihapuheesta on tullut arkipäivää.

En enää voi vain katsella sivusta, vaan haluan mukaan muuttamaan maatamme paremmaksi. Keskusta on ollut rakentamassa Suomea valtiomme kaikkien kriisien läpi jo 117 vuoden ajan. Tämä kokemus on nyt kultaakin arvokkaampaa.

Olen itsekin kokenut elämässäni monia kriisejä, ja kaikissa vaikeissa tilanteissa on ollut hyväksi palata takaisin alkujuurille. Tämä koskee niin yhteisöjä kuin yksilöitäkin: muutos lähtee sisältä käsin. Ydin on löydettävä uudestaan. Tulee kuunnella mitä ympärillä tapahtuu, sitten täytyy olla rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa virheet, ja sen jälkeen on korjattava tilanne. Keskustan ydin löytyy Maalaisliiton perustajan, Santeri Alkion, linjauksista. Alkiolaisuudessa minua sytyttää erityisesti kaksi ajatusta: heikoimmista huolehtiminen ja itsensä kehittäminen. Näiden ideoiden toteuttamiseksi yhteiskunnan on tarjottava riittävästi työkaluja. Isoisäni ajatukset kiteyttävät keskustalaisen politiikan, jollaista haluan edistää:
”Oma puolueeni ei täytä tehtäväänsä, ellei se ole radikaalinen uudistuspuolue, joksi Santeri Alkio määritteli Maalaisliiton. On oltava aina valmis syvältikin uudistaviin toimenpiteisiin, jos ne todetaan välttämättömiksi. Tämä merkitsee käytännössä ennen kaikkea niiden esteiden poistamista, jotka estävät vähävaraisen kansanosan henkistä ja aineellista nousua. Vaikka olen radikaali, en katso kuuluvani oikeisto- enkä vasemmistoradikaaleihin. Heidän mielipiteensä ovat mielestäni toisaalta niin suppeita ja toisaalta niin jyrkkiä, että ne helposti tallaavat ihmisyyden jalkoihinsa. Olen keskustaradikaali. Kutsun mielelläni poliittista vakaumustani inhimilliseksi radikalismiksi, joka pyrkii luomaan uutta ihmisyyden kehitystarpeiden vaatimusten mukaisesti ja on valmis romuttamaan vanhaa ja kivettynyttä, mikäli se on uuden ja paremman tiellä.”

Miten isieni alkiolainen arvokas perintö olisi siirrettävissä nykypäivään, mihin olisi oleellista keskittyä?

EVA:n (Elinkeinoelämän valtuuskunta) Sanna Kurrosen vuoden 2020 analyysissä ”Hyssyttelyn hinta” kerrotaan, että sosiaaliset ongelmat kasautuvat alkoholin ympärille. Alkoholiongelma aiheuttaa yhteiskunnalle varovaistenkin arvioiden mukaan yli miljardin euron suorat kustannukset (kun kaikki kulut lasketaan: puhutaan yli kymmenestä miljardista) joka vuosi. Analyysissa todetaan myös, että:
⁃ Joka viides (19 %) suomalainen on huolissaan omasta tai läheistensä alkoholin tai päihteiden käytöstä. Suomalaisista 12 prosenttia arvioi oman tai läheistensä alkoholinkäytön lisääntyneen koronapandemian aikana.
⁃ Väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja kiusaamista esiintyy alkoholiongelmaisissa perheissä kolme kertaa keskimääräistä väestöä todennäköisemmin, köyhyyttä ja syrjäytymistä kaksi kertaa todennäköisemmin.

Osa lasten ja nuorten pahoinvoinnista johtuu vanhempien päihdeongelmista. Vaikka alkoholismi on yleisin riippuvuussairaus Suomessa, myös muut addiktiot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Addiktiosairaudet lieveilmiöineen tuhoavat Suomea ennenäkemättömällä tavalla. Aiheesta on tärkeää puhua avoimesti, jotta ongelmalle voitaisiin tehdä jotain. EVA:n analyysi nostaa esiin tärkeän huomion: ”Puuttumista hankaloittaa kuitenkin hyssyttely. Alkoholiongelmista vaietaan, niitä siedetään ja niihin yritetään puuttua vasta, kun ongelmakäyttö seurauksineen on edennyt jo pitkälle.”

Vaikeneminen ja häpeä ovat osa ongelmaa, ja heijastevaikutukset ovat mittavat.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 kuoli huumausaineisiin 287 henkilöä. Huumekuolemia oli vuonna 2021 enemmän kuin kertaakaan mittaushistorian aikana eli vuodesta 2006. Euroopan vuoden 2022 huumeraportin mukaan alle 25-vuotiaiden osuus huumeisiin kuolleista on Suomessa EU-alueen suurin. Addiktien läheisten hätä on aivan omaa luokkaansa. Työyhteisöt kipuilevat sairaspoissaolojen ja lieveilmiöiden kanssa. Muiden muassa opettajat, ensihoitajat, lääkärit, poliisit ja sosiaalityöntekijät joutuvat kohtaamaan omassa arjessaan ongelmavyyhdin kasvamisen. Raisiolaisen, Suomen suurimman yläkoulun opettajia on irtisanoutunut levottomuuksien takia; päihteet ja nuorisoväkivalta ovat yhtenä syynä. Pääkaupunkiseudulla jopa alle 15-vuotiaat pyörittävät huumekauppaa kouluissa. Isoveljeni joutuu työssään ensihoitajana turvautumaan säännöllisesti poliisipartion apuun mennessään paikalle pelastamaan ihmishenkiä. Hoitohenkilökunnan työhyvinvointi ja jaksaminen ovat vaarassa.

Olen tutkinut addiktioita paljon ja olen myös aiheen kokemusasiantuntija. Tein teologian graduni aiheesta alkoholismi hengellisenä sairautena, ja olen kirjoittanut addiktioista kolme kirjaa. Yksi syy addiktioiden yleistymiseen on yhteisöllisyyden rapautuminen: yhteiskunnastamme on tullut liian yksilö- ja suorituskeskeinen. Lapset ja nuoret oireilevat koventuneisiin arvoihimme. Keskustelukulttuuri on muuttunut vihamieliseksi, vähemmistöjen sorto jatkuu ja yksinäisyydestä on tullut yleistä.

Näille asioille on tehtävä jotain—tämä on minun kutsumukseni:

STOP hyssyttelylle ja addiktiosairauksille.
⁃ Julkista keskustelua on ylläpidettävä ja ongelmat on tehtävä näkyväksi.
⁃ Addiktiosairauksien ennaltaehkäisevä yhteistyö eri toimijoiden kanssa on saatava seuraavalle tasolle. Hoitohenkilökunnan työhyvinvointi on turvattava.
⁃ Kansainvälinen asiantuntijatyöryhmä STOP Addictions 2023 on perustettava—meidän on koottava yhteen ajantasainen globaali tietotaito addiktioista. Emme pärjää yksin.

STOP lasten ja nuorten pahoinvoinnille.
⁃ Yhteisöllisyyttä on vahvistettava. Erilaisuus on rikkaus ja jokainen ihminen on arvokas.
⁃ Harrastustoiminta (erityisesti taide ja urheilu) tulee saada kaikkien lasten ja nuorten ulottuville—ei vain varakkaitten perheiden jälkikasvulle. Harrastukset maksavat liikaa. Urheilu- ja kulttuurilaitokset mukaan koulujen arkeen.
⁃ Nuorille pitää jakaa enemmän tietoutta addiktioista: STOP Addictions 2023 -tiimi kiertämään oppilaitoksia. Apua on tarjottava nopeammin.

STOP taloudelliselle ja henkiselle turvattomuudelle.
⁃ Heikommassa asemassa olevien palkansaajien (pienyrittäjät, pätkätyöläiset, taiteilijat, eläkeläiset, matalapalkkaiset, yksinhuoltajaperheet) ja työttömien turvaverkko kuntoon. Taiteen rahoitus on turvattava ja uudistettava.
⁃ Kaikki eivät ole vakituisessa kuukausipalkkatyössä: hätäpäiväraha käyttöön.
⁃ Yhteisöllisyyteen uutta puhtia: tuettuja ruokaloita kohtaamispaikoiksi.

Kuka ihmeen Johannes?
Olen yksinhuoltajataiteilijaäidin kasvattama. Isäni traaginen kuolema on värittänyt koko elämääni lapsuudesta lähtien. Alkoholisoiduin parikymppisenä ja romahdin. Elettiin vuotta 1996. Yhteiskuntamme turvaverkko, vertaistuki ja lapsuudenperheeni rakkaus pelastivat minut. Pääsin ilmaiseen hoitoon, ja nuorille työttömille suunnattuun taidetyöpajaan. Suomen valtio maksoi kuntoutukseni. Seuraavana keväänä olinkin jo niin hyvässä kunnossa, että pystyin hakemaan Teatterikorkeakouluun näyttelijäksi. Pääsin sisään. Vastoinkäymiset kääntyivät vahvuudeksi, voimavaraksi. Raitistuin, ja reilun parinkymmenen vuoden aikana olen saanut toteuttaa monia ammatillisia unelmia: näyttelin, opiskelin markkinoinnin johtamista, perustin oman esiintymis- ja viestintävalmennusyrityksen ja valmistuin myös ortodoksisen teologian maisteriksi. Viime vuodet olen keskittynyt kirjoittamiseen (Samuli: Pimeydestä valoon, Otava 2021, Pää pilvissä, kiviä kengissä, Otava 2022, Redrama: Liekeistä luovuuteen Otava 2022). Ammatillistakin toimintaa merkittävämpi kokemus on ollut se, kun olen saanut rakentaa perheen näyttelijä Anna-Leena Sipilän kanssa–olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta.

Olen ollut monen eri yhteisön jäsen. Ammattinimikkeitä on kertynyt lukuisia teini-iästä alkaen: kaupan kassa, hampurilaisravintolan työntekijä, torimyyjä, näyttelijä, kirjailija, asiakkuusjohtaja, yrittäjä, pappi, johtoryhmien esiintymisvalmentaja… Kokemusteni perusteella voin todeta, että yhteiskuntamme tarvitsee armoa, avointa keskustelua vaikeista asioista, sillanrakentajia eri näkemysten välillä ja kuuntelijoita. Huutoa ja provokaatiota on jo riittämiin, mutta ihmistä ei ole luotu riitelemään. Vaikeissa tilanteissa rakenteet on turvattava, ja heikoimmista on huolehdittava. Jokainen meistä menee joskus rikki. Annan äänen Uudenmaan kärsiville, hiljaisille ja näkymättömille. Minä en muuta maailmaa—me muutamme yhdessä.

JOHANNES LAHTELA
Kirjailija, yrittäjä
Teatteritaiteen ja ortodoksisen teologian maisteri
Kerava, Uudenmaan vaalipiiri, Keskustan eduskuntavaaliehdokas 2023